1. Unelmia ja sirpaleita


     Ellen McKuusisto kurvasi isänsä lava-autolla kerrostalon eteen. Hän oli viikko sitten saanut tietää, että hänen rakas Ella mummo oli jättänyt hänelle perinnöksi kaupunkiasuntonsa ja hieman rahaa. Nyt hän viimein pystyi muuttamaan omilleen, sekä totuttamaan unelmiaan kaupunkilaistyttönä. Elleniä ei pian tunnettaisi  maalaistytöksi.



     Kerrostalon ulko-oven luokse noustessaan, Ellen huomasi maassa kaupungin opaslehtisen joka kertoi kaupungista ja sen tapahtumista. Ilmeisesti joku turisti oli pudottanut tämän matkallaan.
     Ellen oli kaupungissa uusi, eikä hän ollut kovin usein käynyt Ella mummon luona. Silloin maalla asuessaan, ei ihan pikku kummassa lähdetty kaupunkiin aikaa viettämään välimatkan suuruuden takia. Ellen on muutaman kerran käynyt San Myshunoassa, hyvän ystävänsä Tisha Bheedan luona. Viime kerta taisi olla Tishan ja Arunin häät, niistäkin tosin on jo aikaa useampi vuosi. 
Nyt hänellä olisi mahdollisuus nähdä Tishaa useammin.
Ellen oli laittanut muuttomatkallaan Tishalle viestiä ja kertonut tälle muuttavansa nyt kaupunkiin. 
Tishalla oli nyt työkiireitä ja hän odotti Arunille lasta, joten hän ei päässyt muuttoavuksi. 
Ystävykset kuitenkin sopi tapaavansa pian. Ellen viestitti vielä osoitteensa jotta Tisha löytää asunnolle, kun omilta kiireiltään joutaa.



     Ellen saapui asuntonsa oven luokse, hän väänsi jännittyneenä uuden kotinsa avainta. Aluksi Ellen ei nähnyt mitään, vain pimeyttä. Ellen etsi sokkona katkasijaa seinästä ja löysi sen viimein. 
Asunnossa ei oltu asuttu pitkään aikaan ja siellä haisi ummehtuneelta. Pieni kattovalo valaisi himmeästi asunnon, kunnes Ellenin silmät tottuivat valoon, näki hän kokonaisuuden.


"Tämä asunto on pieni mutta juuri sopiva minulle. Saamallani perintörahalla voin onneksi hiukan remontoida asuntoa oman näköiseksi". Ellen tuumi, ja näki silmissään upean kokonaisuuden.

     Pian Ellen tarttui puhelimeen ja soitti remonttifirmalle joka suostui tekemään remontin huokeaan hintaan, mikäli Ellen maksaisi pyydetyn hinnan heti. Ellen suostui.


     Remontti kesti useamman viikon, Ellen joutui tämän ajan asumaan Tishan ja Arunin luona. Tisha oli pian jäämässä äitiyslomalle, joten Ellen pääsi ravintolaan töihin Tishan äitiysloman ajaksi. Tishan piti ensin perehdyttää Ellen työhön hyvin, eihän Ellenillä ollut työkokemusta muusta kuin peltotöistä. 

     Työpäivän päätyttyä ja ravintolan pihalla odotellessaan Tishaa, Ellen sai puhelun remonttifirman työnjohtajalta joka ilmoitti remontin olevan valmis. Ellen laittoi viestiä Tishalle ja lähti katsomaan unelmiensa kotia.


      Ellen saapui asuntonsa oven eteen, hän tapasi remontin työnjohtajan joka ojensi hänelle avaimen. Sitä ennen Ellenin piti maksaa vielä loppu summa käteisellä. Työnjohtaja kiitti ja lähti. Ellen katsoi avainta ja astui asuntonsa ovelle, hän väänsi avaimella lukkoa ja astui sisään. Elleniä jännitti ihan hirveästi, koska ei ollut päässyt missään vaiheessa katsomaan remonttia. Tämä oli ihmetyttänyt Elleniä ja hänen Tishaa todella paljon, mutta nyt Ellen pääsi viimein näkemään unelmiensa kodin.
     Ellen sytytti valot keittiöön ja kauhistui toden teolla näkemästään. Koti josta hän oli unelmoinut ja haaveilut ei ollut sellainen kuten hän oli ajatellut.
Joka puolella oli likaista ja epäsiistiä, elektroniikkalaitteet rätisi ja päästivät outoa ääntä. Seinäpinnat ja työtasot olivat ihmeellisen töhnän peitossa ja kaapinovet olivat kuluneet. Ellen yritti soittaa remonttifirmalle, mutta numero ei ollut enää käytössä. Ellen oli tullut huijatuksi.
     Ellen soitti Tishalle ja pyysi tältä hyvän ja luotettavan huoltomiehen numeroa. Hän kertoi Tishalle mitä oli sattunut.



     Puhelun jälkeen Ellen soitti heti huoltomiehelle, joka suostui tulemaan paikalle heti.
     Huoltomies kauhisteli työnpaljoutta, sekä ihmetteli suuresti mitä täällä oli tapahtunut. Ellen mietti hetken mitä sanoisi. Kehtaisiko hän kertoa koko totuutta.

"Laitteet vain sattuivat hajoamaan yhtä aikaa, varmaan vanhuuttaan". Ellen sanoi, samalla yrittäen pitää itkun kurissa. Hän päätti olla kertomatta huijatuksi tulemisen sekä remonttifirman tuomat ongelmat.
Huoltomies suostui korjaamaan vuodot ja sähkölaitteet, mutta ei tietenkään ilmaiseksi, pitihän hänenkin jostain elantonsa saada. Korjaukset söivät kaikki Ellenin säästöt ja käyttörahat. 

     Illalla Ellen istui sohvallaan ja selasi vanhaa valokuva-albumiaan, hän katsoi Ella mummon valokuvaa. 
"Anteeksi mummi, en ole oikein osannut käyttää antamaasi perintöä. Olen ollut huolimaton sekä ajattelematon." Ellen tunsi kuinka kyyneleet nousivat hänen silmäkulmiin ja alkoivat valua poskia pitkin, kunnes ovikello soi, kuka kumma on tähän aikaan liikkeellä ?


     Ovella oli Tisha, sekä hänen miehensä Arun. Heidän seurassaan oli myös Ellenin naapuri Geeta Rasoya, hän oli jo pitkään ihmetellyt remontin ääniä. Geeta sattui vain sopivasti olemaan utelias naapuri joka halusi olla tietoinen naapuruston tapahtumista.
"Olin huolissani sinusta, joten päätimme Arun kanssa tulla katsomaan miten jaksat". 
Tisha sanoin ja halasi Elleniä lujasti.
"Anteeksi kun kysyn, mutta onko jotain sattunut? " Geeta kysyi varovasti kun huomasi Ellenin itkuiset silmät. Ellen pyyhkäisi silmiään ja huokaisi syvään. Geeta vaikutti mukavalle vanhalle ihmiselle ja naapurille, joten hän päätti kertoa tapahtuneen Geetalle.
"Tuohan on ihan kamalaa! Miten jotkut voi olla noin kamalia toisi kohtaan?" Geeta kauhisteli. Hän lupasi auttaa Elleniä tarvittaessa.
"Onneksi kuitenkin maailmassa on vielä hyviäkin ihmisiä". Ellen ajatteli. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2. Salaperäisyyksiä